Epävarma olo, arpova katse ja tyhjä dokumentti – ei tämä niin helppoa ollutkaan kuin kuvittelin. Kysymykset sinkoilevat päässäni. Mistä minä oikein kirjoitan, ja kiinnostaako muita se, mitä minulla on sanottavana?
Lehtijutun laatiminen poikkeaa luonteeltaan teoriapainotteisten analyysien, esseiden ja raporttien kirjoittamisesta. Enpä olisi uskonut. Siinä, missä 20-sivuisten, kidutusmurhaan oikeuttavien teknologia-analyysieni punainen lanka on toisinaan kätketty sananhelinän, puppulauseiden ja viiltävän jargonin sekaan, on lehtijutun oltava lyhyt, kiinnostava ja merkittävä. Koeta nyt moista saada paatuneelta käsienheiluttelijalta puristettua ulos. Kuitenkin, vastoin kaikkia odotuksia, uskon onnistuvani siinä.
Lehtijutun eteen tehdyt haastattelut, aineiston keruu ja muu salapoliisityö ovat piristävä lisä rutiininomaisen koulutyöskentelyn parissa. Aikaa ja vaivaa tämä vaatii enemmän kuin uskoinkaan, mutta voin alun pelonsekaisten tunteiden laskeuduttua sanoa lehden toimittamisen olevan palkitsevaa ja erittäin mielenkiintoista. Vaikka en seuraavaa Pulitzer-palkintoa voittaisikaan, näen journalismin kunnianhimoiseen ajatusmaailmaan tutustumisen tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi.
Tästä se alkoi, ja tästä on hyvä jatkaa!
Mika Lindstedt
Kirjoittaja: studiamedia 