Kovaa peliä Poliisikoululla

Aivan liian aikainen aamuherätys, ja välittömästi päivystäjän pöydän eteen ilmoittautumaan ja odottamaan lisäohjeita. Päivystäjän kaulassa roikkuu suuri metallinen kyltti muistuttamassa valtasuhteista.

Onneksi toimittaja ei sentään ole joutunut takaisin harmaisiin tai nykyisiin vihreisiin, vaan tällä kertaa ollaan valtion sinisten joukossa.

Herätyskään ei ollut mitenkään epäinhimilliseen aikaan kellosta katsottuna, mutta toimitusporukka oli edellisenä yönä tutustunut toimittajan työhön erottamattomasti kuuluvaan viihdepuoleen ihailtavalla antaumuksella.

Toimittajille oli Poliisikoululla varattu oma ohjaaja, joka koko vierailun ajan pysyi tiukasti kintereillä ja ohjasi paikasta toiseen. Myös haastateltavat opiskelijat oli valmiiksi valikoitu, ja heistä muodostettu jopa lähes juhlallinen vastaanottokomitea kahvilan edustalle. Kyllä oli toimittajalla tärkeä, joskin hieman huonovointinen olo.

Tiukat kädenpuristukset, katseet silmiin ja haastattelu purkkiin. Kiitos ja näkemiin, jatketaanpa seuraavaan kohteeseen.

Vuorossa oli poliisikoulun psykologin haastattelu. Haastattelutilanne oli murentua heti alkumetreillä, kun toimittajia olikin paikalla kaksi odotetun yhden sijasta. Yllättävä tilanne ei kuitenkaan saanut järjestelmää polvilleen. Uusi tila haastattelun suorittamiselle saatiin järjestettyä nopeasti käyttäen eräässä luokassa hienovaraista muualle siirtymisen suosittelua. Jälleen ongelmaton haastattelu ja suunta ulko-ovelle. Vierailijakortit päivystäjälle ja vierailijat valvotusti ulos järjestelmästä.

Yhteenvetona hyvin mielenkiintoinen vierailu. Jäykkyys ja kurinalaisuus kuuluvat tietysti talon tapoihin, joskin ne tuntuivat tässä yhteydessä hieman teennäisiltä. Tämän keinotekoisen jään murruttua alta paljastui kuitenkin erittäin mukavia ja avoimia henkilöitä. Siis ihan tavallisia ihmisiä sinisen suojakuoren alla.

Juho Sipilä

Uutiset eivät kävele vastaan

Uutisarvoltaan oleellisten juttuaiheiden löytäminen on haastavaa. Vaikka toimitukset saavatkin erilaisia tiedotteita ja juttuvinkkejä sähköpostiinsa, niiden arvo ei välttämättä ole kovin korkea – samat tiedotteet tulevat myös muille toimituksille.

Hienointa toimitukselle on skuuppien löytäminen. Skuupit ovat aiheita, jotka itse toimitus on työllään havainnut, ja joista muut mediat eivät ole tietoisia. Toimitus voi tuntea aihetta ylpeyteen, kun sen skuuppi noteerataan myös muissa tiedotusvälineissä. Näin kävi esimerkiksi Studia Median ensimmäisen lehden Nalkki-jutun kanssa. Muutama päivä lehden ilmestymisen jälkeen uutinen löytyi myös Helsingin Sanomista.

Suuri osa toimittajien ajasta kuluukin juuri juttuaiheita metsästettäessä. On turha odottaa uutisten kävelevän vastaan. Vain harvoissa tapauksissa aiheet tulevat kuin se kuuluisa illallinen manulle. Toisaalta: aiheiden löytyminen ei vielä takaa mitään – harvasta ideasta muodostuu itse juttua.

Henkilökohtainen suosikkireportterini Tintti edustaa toista ääripäätä. Hänelle tärkeintä ei ole tarinoiden löytäminen, vaan niissä itse seikkailu. Valitettavasti journalismin kannalta juttujen kirjoittaminen jää hänelle toisarvoiseksi asiaksi. Ainakin vielä toimittajan arki on yksinkertaisempaa. Vaikka en haluaisikaan, niin taidan toimittajana jäädä pois näistä seikkailuista, ja keskittyä itse asiaan – oikeiden uutisten metsästämiseen.

Petri Kirjavainen